Oudot.net - Teemu J. Kammonen

Tämä on törkeästi ryövätty Lingosta, mutta kun se nyt vaan on niin hyvä.

The Head of the Skate

…kirjoitetaan näin:

Kauhajoen keskustassa oli torstaina hiljaista. Tekninen tutkinta jatkui palvelualojen oppilaitoksessa. Useita kymmeniä sotilaspoliiseja partioi koulun ympärillä. Satunnaisia ohikulkijoita pysähtyi hetkeksi partioiden luona, mutta mitään kerrottavaa ei ollut.

- Meitä on kielletty kertomasta enempää kuin nimi ja lähtöpaikkakunta, tykkimies Heinonen Niinisalon varuskunnasta valaisi.

Oheinen haastattelu Ilta-Sanomista. Huomioikaa, että varusmiehen nimi ja lähtöpaikkakunta on mainittu tekstin toimituksellisessa osassa.

Internet on viestintäväline. Kun puhumme joukkoviestimissä internetistä, tarkoitamme netin palveluita.

Alla olevan ajatusharjoitteen ei ole tarkoitus loukata Kauhajoen kaupunginjohtajaa. Hän on parhaillaan hyvin järkyttynyt ihminen, joka yrittää etsiä ymmärrystä tapahtuneeseen. Aivan kuten minä, ja suurin osa meistä muistakin.

Olen korvannut lyhentämäni STT:n uutisen mediavälineet toisilla, hieman vanhemmilla mutta about vastaavilla mediavälineillä. Pahoittelen luvatonta lainausta, mutta en halua parodisoida asiaa yhtään.

Kauhajoen kaupunginjohtaja toivoo valvontaa painetulle sanalle

Kauhajoen Palvelualojen oppilaitoksen edessä seisova kaupunginjohtaja Antti Rantakokko on tänään vakava mies. Hän etsii syitä nuorten väkivallalle lautapeleistä ja painetusta sanasta.

- Lautapelit ja kirjoitus paperilla antavat vääränlaisia käyttäytymismalleja nuorille. Niiden sisältämään väkivaltaan pitäisi alkaa puuttua. Etenkin alaikäisille väkivallan yliannostus voi olla hyvin kohtalokasta, kaupunginjohtaja arvioi.

Mautonta.

by precariopoli

Koko tapaus on saanut minut pohtimaan, mistä tulee ihmisen mieleen avata tuli koulussa tappamistarkoituksessa. Selvää lienee se, että esimerkkiä on otettu.

Luin viime viikolla tutkimusta lasten mediapeloista, jotka ovat lisääntyneet. Syitä on monia, kuten jo se, että lapset puhuvat peloistaan vanhemmilleen nykyään useammin. Pelko on helpompi tunnistaa peloksi, kun siitä puhuu.

Mistä mediapelko sitten tulee? Oma päätelmäni on, että kerronnallisesta mediasisällöstä, joka etsii itseään.

Fiktio mahdollistaa eläytymisen rooleihin ja tapahtumiin, joita omassa elämässä ei ole. Rajat ja reunat ovat aina kiinnostaneet tarinankertojaa ja –kuuntelijaa. Molempia on venytetty vuosikymmeniä, sillä mediankäyttäjät tuppaavat turtumaan ajan myötä ärsykkeisiin.

Draamassa koetut tunteet ja teot ovat kärsineet jatkuvassa venytyksessä inflaation, josta syntyi tosi-tv. Enää ei riitä, että veri on ketsuppia. Tarvitsemme oikeaa verta. Samalla on unohtuneet ne, jotka eivät ole ehtineet turtua rajojen venymiseen: lapset.

Media on venäläinen uimakoulu. Pehmeää laskua ei ole ilman määrätietoista suojelua. Aina ei ole, joten ei ihme, että pelottaa.

Miten tämä sitten liittyy ihmiselämään? Ihmiset peilaavat omaa elämäänsä kokemuspiirinsä kautta. Kokemukset mediamaisemasta ovat osa elämää. Tunnettu seikka on, että esim. saippuasarjojen funktio on olla sekä levähdyshetki että katsojan moraalin testikenttä. ”Pystyisinkö minä tuohon? Tekeekö hän väärin ja miksi?”

Kun sitten se testikenttä on venytetty ääreensä pohtimaan julmuutta, pahuutta ja epätoivoa, ajan myötä löytyy se, joka vastaa ”kyllä - minä pystyn”.

Ja ei, Kauhajoen ampuminen ei ole medioituneen kulttuurimme syy. Syyttelyn sijaan sormeni pysyy visusti suussa, kun ajattelen koko asiaa. Osoittelun paikka on sitten myöhemmin, jos ollenkaan.

[edit] Piia Korhonen Ylen Julkinen sana -ohjelman vieraana.

Vertauksilta Jokelaan ei voi välttyä, vaikka Kauhajoen tekijän pressipaketti verkossa ei ollutkaan yhtä kattava.

Yllätyksenä ei tullut se, että puhe kääntyi nopeasti nettiin. Siihen, miten internet on vaikuttanut ampujan ajatuksiin ja miten se on toiminut yhtenä kanavana itse teossa.

Luojan kiitos pääministerimme otti maltillisen kannan asiassa. Hän kertoi keskustelleensa viime vuonna Googlen ja Microsoftin edustajien kanssa siitä, kuinka Jokelan ampujan jättämät viestit ja sen kaltaiset kyettäisiin poimimaan tietotulvasta ajoissa. Erityisen Kauhajoen tapauksesta tekee se, että viestit poimittiin ja niihin reagoitiin ottamalla tekijä puhutteluun. Toistaiseksi ei ole tietoa, miten poliisi miehen videot löysi. Todennäköisesti lähimmäiskontrolli toimi.

Kysymys kuuluukin,  saako Suomessa käyttäytyä aseen kanssa uhkaavasti ja silti omata aseenkantoluvan. Nyt sai. Puhutellutta poliisia on turha moittia, vasta laiton uhkaus on rikos. Mitä ilmeisimmin ampujan videoilla sellaista ei tapahtunut.

Mutta takaisin nettiin. Netti ei tässäkään asiassa ole itsessään paha, vaan ne sisällöt – eikä sisällöstäkään kaikki ja kokonaan. Internet gallerioineen ja facebookeineen on  nyt osa lähestulkoon kaikkien työssä käyvien elämää. Se seikka ei muutu - ja mitä nuoremman ihmisen esimerkikseen ottaa, sitä suurempi rooli netillä on hänen elämässään.

Tästä seuraa luonnollisesti se, että internet (eli sen mahdollistamat palvelut) on osa myös kouluammuskelijan elämää. Ei ainoana vaikuttimena, ja ei ainoana viestintäkanavana. Siksi en olisi yllättynyt, mikäli Kauhajoen ampuja olisi päivittänyt Facebookissa tilakseen lähtevänsä koululle surmaamaan. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, tätähän se läsnäolo verkossa on. Itselle merkittävistä ja vähemmän merkittävistä asioista kerrotaan muille.

Netti on osa Kauhajoen kauhunäytelmää, koska se on osa ihmisen elämää.

[edit] Ampuja käytti IRC-Galleriaa, ei Facebookia. Miehen galleriaprofiili on suljettu.

Pankkikriisi, hs.fi

Päivän mediakasvatustehtävän aika!

Tarvitsette välineiksi internetyhteyden, hiiren, monitorin ja silmänne. Myös aivoista voi olla iloa, ei tehtävän kanssa, mutta muussa elämässä.

Kohta yksi:
Klikatkaa oikealla oleva kuva HS:n etusivulta (klo 15.45) auki. Lukekaa otsikot ja pohtikaa hetki, mitä niissä oikein sanotaan.

Vastaus:
Meillä on halvaantuneet markkinat, joiden kaaos lähentelee paniikkia, kun epätoivoiset sijoittajat etsivät kohteita. Keskuspankit antavat sokkielvytystä. Pörssit suljetaan, kaupankäynti keskeytetään tai sitä rajoitetaan. Pankit hakevat turvaa toisistaan ja häsläys leviää maasta toiseen.

Kohta kaksi:
Pohtikaa, mikä otsikoista ei sovi joukkoon.

Vastaus:
Toimittaja kirjoittaa kommentissaan: Kansalaisten kannattaa pysyä rauhallisina.

Kohta kolme:
Esittäkää tyyliopillis-kriittinen kysymys otsikoiden moniäänisyyden haasteellisuudesta kaoottis-hyperventilatiivisen diskurssin vallitessa.

Vastaus:
Kun nyt ne, jotka talousasioiden päälle jotain ymmärtävät, ovat kaoottisessa paniikissa, minkä vuoksi meidän tavallisten pikkupalkansaajien kannattaa pysyä rauhallisina?

Kohta neljä:
Lukekaa juttu, totelkaa toimittajaa ja huoahtakaa helpotuksesta.

Vastaus:
On se vaan hyvä juttu, että minulla ei ole rahaa. Säästynpä nyt noiltakin huolilta. Taidanpa katsoa viime vuoden BB-finaalin vielä kerran. Se oli niin hyvä ja vie ajatukseni muualle parvekkeeltaan hyppäävästä meklarinaapuristani. *huokaus*

Jani Sourander teki ukon sinitarrasta. Voi kun osaisin tehdä perässä!

• Pääkaupungissamme ei myydä naulakoita. Väsäsin kartankin. Otan vastaan ehdotuksia, mistä tällainen autoton köyhä saisi sellaisen jalalla seisovan naulakon, johon voisi ripustaa vaatteita.
• Parin viikon uutispaasto on tehnyt kyllä hyvää. En oikein tiedä, mitä maailmassa tapahtuu - ja se on rentouttavaa. Olen jäänyt tosin Kyttääjän koukkuun. Sitä ei kai lasketa uutiselliseksi sisällöksi, eihän?
• Buttemilk Bisquits -muotiblogissa nousi äläkkä toisten teosten ja ideoiden lainaamisesta. Keskustelu kääntyi ikäväksi ja kirjoittaja päätti poistaa tekstinsä sekä vetäytyä blogistaan hetkeksi. Sääli. Ei kai hommat niin toimi, että kun tarpeeksi moni suuttuu ikävästä totuudesta, totuus on unohdettava?
• Niin, ja se totuushan oli, että teoksen (valokuva, kirjoitus, musiikki, video - itsenäinen ja omaperäinen tekele) julkaisemisesta päättää teoksen tekijä. Tätä voi lukea niin, että jos ei ole erikseen annettu lupaa, ei saa kopsata omaan blogiinsa.
• Tekijänoikeus ei koske ideoita, mikä tarkoittaa, että sinäkin, hyvä lukija, saat kirjoittaa tästä aiheesta ja tästä samasta näkökulmasta. Kunhan kirjoitat itse, et copypastaa tekstiäni blogiisi.

“Tietokoneen toiminnassa ei ole sinänsä mitään salaperäistä tai vaikeaa. Se on sellaisenaan robotti, joka ei ajattele itse.”

- dEUS, Is a Robot.

Kysykää nyt ihmeessä, hyvät rock-toimittajat, miten joku belgibändi päätyy selvällä suomenkielellä lausuttuun välikohtaan kappaleessaan! Hyvä tilaisuus tulee vaikkapa 30.9. Nosturissa.