Uusi kategoria, Pelipläjäys. Nimi kertonee riittävästi naiivista asennoitumisestani tähän viihdeteollisuuden haaraan. Olen pelaaja - pedantti sellainen. Välillä tulee tarve avautua siitä.
Mass Effect on harvinainen peli. Usein en joudu kamppailemaan itseni kanssa, jotta kykenisin jatkamaan peliä. Mass Effectin kanssa joudun.
Pelaajana voin sanoa tottuneeni hataraan juoneen, fictionmaailman sisäisiin ristiriitaisuuksiin ja väkinäiseen toimintaan vastoin omaa tahtoani. Mass Effect saa minut hermoromahduksen partaalle.
A. Pelin päähenkilön, pelaajan ohjastaman Shephardin pitäisi olla jonkinlainen galaksia hallitsevan neuvoston rauhaanpakottaja ja itsenäinen työrukkanen, jota universumin lait ja asetukset eivät koske. Sellainen hienovarainen sekoitus MacGyveriä, James Bondia ja Martti Ahtisaarta. Tällaiselle henkilölle tullaan sitten sanomaan kasinon ovella, että olisi kiva, jos ottaisi mukaansa tarjotun laitteen ja skannailisi firman hedelmäpeliä sitä pelaillessaan.
Miksi ihmeessä ihmemies-007-rauhannobelisti pelaa hedelmäpeliä? Tuoko tämä syvyyttä pelin hahmoon? “Hei, olen komentaja Shepherd, tähtilaivan kapteeni ja maailmojen pelastaja. Pystytkä vippaamaan vitosen uuteen lippaaseen, kun sattui käymään vähän huono tuuri tuon yksikätisen rosvon kanssa… Ei ole kauhean kiva mennä ammuskelemaan noita avaruusörkkejä tuonne naapurigalaksiin, kun mutka klikkaa tyhjää.”
B. Shepherd joutuu tappelemaan koko ajan rotuennakkoluuloja vastaan. Ihmiset kun eivät Mass Effectin maailmassa ole kovin pidettyä sakkia. Samaan aikaan komentaja kerää ympärilleen koko joukon eri kokoisia ja näköisiä avaruuden asuttajia.
“Ah, komentaja Shepherd. Onneksi tapasimme. Koko universumissa ei ole ärsyttävämpää, ikävämpää ja kusipäisempää sakkia kuin te ihmiset. Tai ainakin niin me Turianit tykkäämme. Paitsi tietenkin minä, olen aivan valmis unohtamaan käymämme sodat, diplomaattiset selkkaukset ja aiemmat solvauksesi. Let’s mennään, ettei oman (teitä ylemmän) rotuni pääpahis pääse livohkaan!”
C. Minun pitäisi olla taustavalintojeni mukaan kylmäverinen, tehtäväorientoitunut kusipää, jota ei juuri kiinnosta muun maailmankaikkeuden asiat. Silti suustani ei suostu ulostumaan kuin jaloja lausahduksia rauhanomaisesta ratkaisusta. Tai sitten lapsekkaita “minä määrään täällä” -heittoja, jotka kasvattavat minun “kapinallista” imagoani.
“Niin, ja sen lisäksi otan mielelläni sinulta tuon laitteesi, jolla totta kai skannailen kaikki asekauppojen eteisiin asennetut kolikkopelit, jotta saat valmiiksi raha-automaattiyhdistyksen tulopohjan romahduttavan algoritmisi. MINÄ määrään TÄÄLLÄ.”
D. Jos olen yksi maailmankaikkeuden kovimmista jätkistä ja legendaarisen Normandy-aluksen komentaja, minkä helvetin vuoksi minun pitää itse sekä ajaa että ampua, kun tiimini liikkuu pitkin exoplaneettoja avaruusautollamme?
E. Kun Martti Ahtisaari sai tehtäväkseen sovitella entisen Jugoslavian alueen riitoja, hänen tarvitsi etsiä osapuolet noin tuhannen neliökilometrin alueelta. Myöhemmin esimerkiksi Radovan Karadžić onnistui pakoilemaan kansainvälistä oikeutta kasvattamalla parran. Komentaja Shepherd saa tehtäväkseen etsiä yhden kadonneen ihmisen kokonaisesta neljän tähtijärjestelmän galaksista. Arvatkaa löytyykö? Niin, löytyihän se Radokin…
Harvoin saa yksi peli miehen kyyneliin.
Ja mikä on tämän kirjoituksen pointti? Tehkää edes etäisesti uskottavia maailmoja! Herran jestas, kyseessä on K18-peli. Sitä eivät edes saa pelata ne lapset, jotka olisivat kykeneväisiä nielemään mokoman naurettavan maailmankaltaisen skeidan.
One Response
Stay in touch with the conversation, subscribe to the RSS feed for comments on this post.
Onneksi on olemassa Left 4 Dead. Juoni: Maailmalle on tapahtunut jotain ja kadulla vaeltaa zombien kaltaisia otuksia.
Pelattavuus on sitten etusijalla. Kavereiden kanssa pyssyt kouraan ja zombilauman läpi pakenemaan. Veristä, mutta pirullisen hauskaa.