Työviikko: tiistai

Maanantaina valmistunut paikkakuntakysely kolahti kesäsivuille kuin kovaa kolahtava asia voi vain kolahtaa. Jopa lehtipalautteessa juttu sai kehuja.

Saa jälleen kerran ihmetellä, kuinka rautaisia ammattilaisia IS:n kuvajournalistit ovat. Pallivahasta (ja muualtakin) oli mahtavat kuvat, taitto toimi suurehkon tekstimassan kanssa ja kokonaisuuden jaksaa jopa lukea, vaikka itse kirjoitinkin. Ryhmätyön tulos, sanon minä. Ilman kuvatoimitusta olisin pulassa.

Ensimmäinen juttu, johon olen täysin tyytyväinen.

Pitkästä aikaa aamulla ei ole valmista projektia, jonka kanssa jatkaa.

Toivon uutispäälliköltä uutista kirjoitettavaksi. Pyyntö epäonnistuu ja pääsen tekemään journalismia alushousuitta kulkevista naisista. Yritän karttaa aiheen nopealla repparilla lääkintämaailmasta, mutta homma kaatuu kesälomiin.

Siispä nimettömien puutteeseen. Miten tehdä? Kiertis, gallup, julkkisjuttu? Kertokaa minulle, kuinka etsitään ihminen, joka ei käytä alushousuja hameensa alla!

No, gynekologin kimppuun. Kolmas lääkäriasema ilmoittaa, että joku saattaa olla valmis puhumaan kuuden tunnin päästä. OK, minä odotan, eihän tällä ole kiire. Huomista lehteä teen.

Ennen lounasta on aikaa kierrellä toimituksessa kyselemässä, josko joku tuntisi alusvaatteitta kulkevia ihmisiä. Missä tahansa muussa työssä (ja missä tahansa muussa toimituksessa) harjoittaisin seksuaalista häirintää.

Lounas klo 12, josta palaveriin klo 13. Tavallisesti tämä pari katkaisee työnteon puoleksitoista tunniksi. Tänään on toisin. Talon journalistinen johto ilmestyy puhelinnumeron kanssa ja pikkuhousut saavat jäädä.

Kuusi suomalaista on häädetty kielimatkalta yhden drinkin vuoksi. Baari-illan lasku 2300 euroa. Soitan häädetylle, kyselen tapahtumat. Saan vielä kuvan paikan päältä ja luvan käyttää nimeä.

Kielimatkan järjestäjän kanssa onkin hankalampaa. Puhelinvaihde ei uskalla kommentoida mitenkään, vaikka hän saakin toimia tiedottajana. Tilanne on inhottava. Pomo kun palaveeraa viereisessä huoneessa eikä hänellä ole halua kommentoida. Matkatoimiston kommentista tulee kasvoton kuin kaukaisen galaksin imperiumista kauan kauan sitten.

Pikkuhousut palaavat työpöydälleni. Haastattelen väliin alkkarittoman naisen ja jatkan kielimatkaa.

Täytyy soittaa uudelleen kielifirmaan, ja pomo suostuu vihdoin kommentoimaan nimellään. Jutun tyylilaji muuttuu tasapuoliseksi. Työajan kannalta on tietenkin harmillista, että puoli juttua tulee kirjoittaa uusiksi ylitöinä.

Voi kun yritykset ymmärtäisivät, että journalistille vastaamatta jättäminenkin on vastaus. Joissain tapauksissa se on vielä herkullisempi vastaus kuin oman näkökannan selvittäminen. Juttu kaatuu hyvin harvoin siihen, että joku ei kommentoi. Mutta nyt kommentoi ja hyvä niin.

Kuulen, että uutinen on lööppikamaa. Samalla kerrotaan, että alushousut menevät myös vaikka väkisin lehteen. Asialle on laitettu lisäkseni toinen ja kolmas toimittaja. Löydän tuttuni kautta gynekologian ylilääkärin, joka vastaa lomalta kummallisiin kysymyksiini.

Klo 19 tulee valmista. Päivän saldo on 8 kuppia kahvia, 15 savuketta, yksi kansijuttu ja osanen kootusta lukujutusta.

Lööpistä kiitos Ilta-Sanomille.

Työviikko-sarjan muut osat:
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai