Kommentoin melko pitkästi Tuijan merkintää blogissaan Tuhat sanaa. Tuija pohtii ansiokkaasti sitä, miten luotettavuus syntyy verkossa. Hopi hopi lukemaan!
Laitan kommenttini tännekin, jotta saan sisältöä itselleni. Muistuttaisin silti, että keskustelu aiheesta käydään Tuhannen sanan kommenteissa.
…
Oiva kirjoitus. Allekirjoitan siitä paljon, vaan en kaikkea.
Luotettavuus on tunne. Sitä on hankala mitata. Samoin sosiaalinen media, kuten blogit ja yhteisöpalvelut, ovat turhan hankala nippu yleistää yhdeksi. Miten esimerkiksi mitataan henkilökohtaisen blogin luotettavuutta? Ja voiko sitä verrata jollain mittarilla tyyliblogiin tai esim. Lehteen?
Digitodayn kysely tuo mieleen vanhat kyselyt, kumpi on luotettavampi kuva vai teksti. Ei blogeja ja sanomalehtiä (tai miksei välillä televisiotakin) tarvitse asettaa vastakkain. On aika kova väite sanoa, että sosiaalinen media olisi romuttanut joukkoviestinten (tarkoittanee perinteisiä mediainstituutioita) roolin julkisuuden portinvartijana. Kysehän on nimenomaan siitä julkisuudesta, jonka nuo joukkoviestimet ovat aikoinaan itse luoneet.
Väittäisin mielummin, että sosiaalinen media on muuttunut osaksi mediamaisemaa. Sos. media on aina ollut olemassa juoruina, työpaikan kahvihuoneina jne., mutta nykyään homma vain on tietokoneavusteista. Mutta aivan kuten merkinnässäsi toteat, blogit ovat perinteisen journalismin linnakkeiden kilpailija ja enemmänkin. Ne ovat jo osa blogeja seuraavien media-annosta aamupuurolla.
Palatakseni alkuun, luotettavuus on tunne. Läpinäkyvyyden ja luotettavuuden välille ei minusta voi vetää yhtäläisyysmerkkiä. Wikipedian väärää tietoa ei korjaa se, että lukija saa muutoslogin eteensä. Wikin oikeellisuuden takaa toimituskunta, joka on ottanut vastuun oikean tiedon toimittamisesta. Tässä mielessä prosessi ei eroa minkä tahansa journalistisen toimituksen toiminnasta.
Ja vastauksena alkuperäiseen lukijakysymykseen: luotettavuutta syntyy myös siitä, että jokin sisältö vastaa lukijan odotuksia. Tästä esimerkkinä tässäkin merkinnässä esiintynyt oletus, että viihteellinen sisältö tarkottaisi automaattisesti vähemmän luotettavaa sisältöä. Näinhän ei ole, eihän?
One Response
Stay in touch with the conversation, subscribe to the RSS feed for comments on this post.
Kiitos ajattelun sparraamisesta, vastasin jo pitkästi Tuhat sanaassa mutta tässä tärkein:
Yksi luotettavuuden määritelmistä on, että se on varmuutta siitä, että luottamuksen kohde ei petä odotuksia. Jos ammattijournalismi luo odotuksia siitä, että se on huolella tarkistettua ja suodatettua tietoa, mikä sitten ei olekaan totta vaan palstatilaa kahmivat yhä useammin viestintätoimistojen tuottamat aineistot lähes sellaisenaan, media pettää yleisönsä luottamuksen. Toisaalta Wikipedia kertoo avoimesti, miten sen tiedontuotantoprosessi syntyy: odotus Wikipediaa kohtaan on olennaisesti erilainen kuin journalistista tuotetta. Se, että wikipediassa on nämä läpinäkyvyystoiminnallisuudet, on kyllä mielestäni tämän prosessin kannalta olennaisempaa kuin odotus siitä, että jotkut käyvät korjailemassa tietoa oikeaksi. Wikipedian sivun avaaminen ei siis vielä synnytä odotusta oikeasta tiedosta: se on paikka oikean tiedon syntymisen mahdollisuudelle yhteisön voimin, mutta ei lupaus siitä.